Alkuperäiset suunnitelmat meni uusiksi, mutta keksin muuta tilalle. Treenikamppeet tarakalle ja menoksi. Pienen lämmittelykävelyn jälkeen ajettiin sama n. 1,5km lenkki kuin eilen. Parempaa jo sikäli, että koira ei kertaakaan meinannut pysähtyä haistelemaan mitään.

Koulun hiekkakentällä sitten tokoa. Ensin herättelyksi seuraamisen askelsiirtymiä ja käännöksiä, kaikkia muita paitsi vasemmalle päin tehtäviä. Lihapullaa sai vain parhaimmista siirtymistä (sähäkkyys ja tarpeeksi takana oleva perusasento).

Sitten sitä itse seuraamista, sekä lihapullalla että patukalla. Sain monta hyvää pätkää ja sain myös yhden (vai kaksi?) mitkä väljyyden takia keskeytin ja otin uudestaan. Ei se ehkä edes tokoon olisi mikään liian väljä, 10cm kerta on sallittu ja toivottukin etäisyys, mutta miun maun mukkaan mennään ja tollanen ei vaan kelpaa. Huomioksi vaan lukijoille, että ei siinä mitään puolen metrin väliä kuitenkaan ole, vaikka kovasti väljyydestä marisenkin.

Sain aika hyvin sujumaan kaavan irroitus -> patukka kainaloon -> koira lennosta seuraamaan, ja se myös toimii tolle. Se perusasennon ottaminen, patukan asettelu ja hinkuttaminen ehtii laskea virettä.

Maahan menoja. Ensin muutama ihan paikallaan pysytellen, perusasennosta maahan -> palkka etujalkojen väliin -> perusasento -> palkka suuhun -> uudestaan maahan jne.

Sitten liikkeestä maahan menoa. Koetin sanoa käskyn ennen kuin pysähdymme, mutta se ei ole ihan helppoa... viimeisessä vilautin vielä varmuudeksi käsimerkkiä ja kävelin pari metriä koiran luota pois. Hyvin pysyy.

Luoksetulomatkan jättöpaikalle 30 askelta seurautin koiraa. Muutama askel -> lihapulla lensi oikealle -> koira lennosta uudestaan seuraamaan. Jättö vaihteeksi maahan, kävin välipalkkaamassa odotuksesta kun olin poistunut 10 askelta, luoksetulo suoraan sivulle. Vasemmassa kädessä oli nami apuna, en halunnut ottaa riskiä että sivulle tuloa joutuu korjaamaan. Kauniilla laukalla tuli ja oikein hyvä perusasento. :)

Lopuksi vielä kolme toistoa puukapulan kantamista kun itse peruutan (ottaa halukkaasti suuhun mutta pyörittelee piru vie! tää kannattanee hinkata ensin kotona vähän paremmaksi). Tänne-käskyllä tulee kapula suussa kyllä "sinne päin", mutta sekä tiiviys että suoruus on vähän hakusessa. Mutta ainakaan se ei tiputa kapulaa, wohoo! Ja ihan viimeisenä yksi vauhtinouto, viskasin kapulan niin kauas kuin lähti ja kannustin koiran "hakee! wau, hakee!" -kiljunnalla sen perään. Ihan jees, tai siis hakuosuus jees mutta se palautus ei niinkään.

Ajettiin vielä n. 0,5km matka puiston kautta pyörähtäen. Ihmiset se ohittaa aika hyvin, pari kauempana näkynyttä koiraa ei mitään ongelmaa, mutta sitten risteyksessä tuli kaksi pikkutyttöä joilla oli sylissä joku karvaturri. Luulin eka kissaksi, mutta oli se jokin terrieri. Tytöt katsoi ihastuneena pyöräilevää koiraani ja mulle tuli mieleen, että toivottavasti ne ei laske sitä omaansa alas just meidän nenän edessä. Luksi meni hiljaa ja oikein nätisti, ja päästiin ongelmitta ohi. Heti sen jälkeen se niiden koira vaan alkoi kiljua takanamme, oma vähän vilkaisi olkansa yli, mutta ei mitään härdelliä. Melkein meinasin pysäyttää ja kaivaa omalleni loput lihapullat taskusta, mutta tyydyin vain vuolaasti kehumaan sitä. Wau!