Pitkästä aikaa edes jonkinlaisella lenkillä. On helteiden ja mun kesätöiden alkamisen (=iltaisin olen aivan koomassa töiden jälkeen eikä jaksa yhtään mitään) takia jääny vähän väliin. Kierrettiin tuosta yksi suosittu lampi, mulla oli koira irti melkeen koko matkan, mutta juoksemisen sijaan se keskittyi kyllä enemmän haistelemaan, kuseksimaan ja laiduntamaan.

Kotiin palatessa tuossa koulun kentällä keskellä yksinään oli iso auto parkissa. Mudin kanssa on leikitty hippaa puiden, teltan ja ties minkä ympäri, ja nyt vaanin sitä auton takaa. Se on ihan hillittömän hauskaa mudista. :D Kurkin aina jommalta kummalta puolelta ja koira yrittää saada mut kiinni, ja lopuksi juoksen sitä päin suoraan suden suuhun. :D

Vähän sen jälkeen oltiin jo puiston puolella. Olin ajatuksissani, yhtäkkiä näin kun koira juoksee minusta poispäin jossain 50m päässä. Suusta tuli ensin hämmästynyt "heeei?" ja sitten heti perään, mudin vastausta odottamatta, karmea "HEI!!!" -rääkäisy, joka mukavasti kuului kauas hiirenhiljaisessa puistossa... Mudi kääntyi ympäri ja tuli luokseni, minä yritin tihrustaa meneekö siellä jänis tai siili tai jotain, mutta en nähnyt yhtään mitään. Ei kai se nyt minkään koivennostopuun takia niin kovaa olisi edellä jolkottanut? Käveltiin lähemmäs sitä kohtaa, mudi kyllä haisteli maata, joten ehkä siellä joku eläin oli kuitenkin ollut? En tiedä, ekana tosiaan tuli mieleen että jahtaa jänistä ja siksi karjaisu. Ulkona oli hämärää mutta ei vielä pimeetä, eikä siinä oikeen ollu mitään puskiakaan mihin se viehe olisi kadonnut, joten vähän ihme juttu. Tai ehkä se meni tosi kaukana edessä? Joka tapauksessa hienoa että mudi totteli mylväisyäni, vaikka 'hei' ei kyllä ole mikään opetettu käsky.. :P

Olen tehnyt treeninameiksi uunissa paistettuja kanan koipia. Lihat pilkoin nameiksi, luut meni hiirille, ja nahat yms roippeet koiran ruokakuppiin. Kyllä on iltaruoka maistunut!