Tein taas töistä tullessa jäljen. Janalta oikealle, yhteensä 200 askelta, 3 purkkia. Alussa sammal- ja paikoin risukasapohjaista metsää, tokan pukin jälkeen n. 100 askeleen kohdalla nousu jyrkkään rinteeseen, jossa pohja oli hetken jäkälää ja sen jälkeen loppuun heinikkoa/varvikkoa.

Mentiin pyörällä ja ajettiin jäljen jälkeen pieni lisäkierros, yhteensä polkemista tuli n. 6km. Mudi oli aivan intopiukeena, minä olin ajatellut rauhallista lenkkiä, mutta koira paineli laukkaa 20-30m päässä edelläni ja vilkuili taakseen, että tuu jo sieltä.

Nosti jäljen oikeaan suuntaan, mutta kääntyi noin metrin jälkeen takaisin. En päästänyt, jolloin palasi oikeaan suuntaan. Eilisen jäljiltä pidin liinan kireällä ja olin merkannut jäljen kulun vähän tarkemmin, jotta pysyin paremmin kärryillä mihin meidän pitäis olla menossa. Pari kertaa tuli pieni hukka, mutta paljon parempaa työskentelyä kuin eilinen. Eka purkki oli n. askeleella 50, toka 100, viimeinen 200. Tokasta koira oli menossa noin metrin sivusta ohi, mutta selvästi haistoi sen ja tarkensi. Jee, näin sen pitääkin mennä, niiden purkkien pitää olla niin tärkeitä että koira todella haluaa löytää ne, eikä vaan painele jälkeä! Maahan meno tapahtui väärään suuntaan eli koira ehti kääntyä minua kohti, kun tuli purkille väärästä suunnasta. Lähti kuitenkin jatkamaan jälkeä tismalleen oikeaan suuntaan eli älysi itse heti kääntyä 180 astetta ympäri :)

Ylämäessä koira tarkisteli vähän hämillään ja tuntui olevan sitä mieltä, että ei se tonne voi mennä. :D Vikalla purkilla loistava ilmaisu! Luulen, että nää pidemmät pätkät sopii tolle koiralle, jos purkit on liian tiiviissä, se ei ehdi kunnolla tehdä töitä, ja ilmaisukin on vähän sellanen että tjaa, tossa se on. Sen sijaan kun väli on pidempi, koira on purkille tullessa itsekin tyytyväinen itseensä, kun vihdoin löytyi.