Mä en kyllä tajua kuka ottaa mudin vaan seurakoiraksi. Ehkä joo yksilöissä on eroja, ja ehkä joo paljon on kiinni siitä mihin koira on tottunut, mutta minä en kyllä eläis ton kanssa jos kaikki harrasteet pitäis nyt lopettaa. Esim. tänään. Aamuyöllä se alkoi kyttäämään koska herään, ja pienikin liikahdus aiheutti hirveän tumps-tumps-häntä-heiluttaa-mudia -kohtauksen. Agilitykisojen jälkeen se nukkui autossa ja otti kiltisti päiväunet ihmisten kanssa, mutta sitten kun ukon kanssa pelattiin pöydän ääressä, mudi kantaa mulle rojuja alkaen omista leluistaan päättyen ukon t-paitoihin. Puskee penkille viereen ja sotkee pelin, istuu jaloissa ja laskee pään polvelle ja heiluttaa häntää ja vink vink eikö tehtäis jotain. Jooei, se ei normaalisti ole tollanen, ja se on ihan helvetin rasittavaa. Saahan sen käskyllä pois, jolloin se rojahtaa jonnekin nurkkaan, huokaa kuuluvasti ja mulkoilee sieltä alta kulmiensa. Ja sitten taas kun ajattelen aivastamista, mudi on jo tikkana pystyssä, että jeejee nyt ME varmasti tehdään jotain!!

SIispä virrantappotokot pihalla, treenattiin yhteensä yli puoli tuntia. Taukoineen toki.

Sisällä tunnarikapulan pitoa. Jos annan kapulan kädestä, ottaa sen normaaliotteeseen. Jos kapula on maassa, ottaa sen "piipuksi" suuhun. Pitäisköhän tähän jotenkin puuttua? Kumpikin on kuitenkin sääntöjen mukaan ok.

Kaukojen istu-maahan-vaihtoja lyhyeltä (~1m) etäisyydeltä. Mun on hankala muistaa tehdä välillä aina ihan perus ylläpitoharkkoja, aina vaan tahtoo mennä siihen että vaikeuttaa ja vaikeuttaa... :P Yritin ohessa huijata koiran ennakoimaan vaihdot nykimällä itse ja aukomalla suutani, ja palkkaa tuli kun ei kertaakaan mennyt lankaan.

Ulkona aloitus hypyllä, kasasin vesisangoista ja agilitykepeistä esteen, ja eka tarkistus että koira mieltää sen hypyksi. Kyl. Sitten sekaisin kaikkea avoimen luokan hypyn osia: hypyn takaa istumisasennosta perusasentoon paluuhyppy, menohypylle irtoaminen ja hypyn takana istuminen. Alkoi pelittää kaikki osat sen verta hyvin, että kokeilin lopuksi yhdistää kaiken, ja tadaa, meillä on avoimen luokan hyppyliike. :) Ihan pellehän se on, mutta onneks sitten jatkossa hypyt on noutoja, eikä tollasta ihme hyppää-istu-hyppää takaisin -kummailua. Kaipaa vielä varmistamista mutta kyllä tää aika valmis varmasti on.

Luoksetulon pysäytystä, avustajan + namikipon kanssa, itsekseen namin kanssa, itsekseen lelun kanssa.. plaah, kun mä en vaan osaa. Mikään ei oikeen toimi tälle koiralle. Vauhti hidastuu raviksi heti ja/tai stopit venyy pitkiksi. Muistuttelin sitten seisomisia ihan vaan itse peruuttaen, jotta sain ne taas skarpeiksi. SItten lopulta tein pallon kanssa niin, että jätin koiran istumaan ja otin pääosin läpijuoksuja, mutta myös stoppeja merkin kohdalla. Yllättävän vaikeaa pysäyttää se siihen, ja mudi tajusi jo ekan jälkeen että tässä merkin kohdalla siis tulee stop. Sen jälkeen väännettiin, että merkille ei kuulu pysähtyä ilman käskyä, vaan "tule" on voimassa niin kauan kunnes toisin sanotaan. :P Lopuksi sain ihan hyvän alkuvauhdin ja riittävän napakan stopin, ja sen jälkeen vielä yksi vauhtiluoksetulo. Keskiviikkona on tokotunti, pitää kysyä tähän nyt juuri meille sopivat vinkit. On sellainen olo, että koko liikkeen osat on kyllä olemassa kaikki, mutta miten ajan ne tolle läpi kunnolla korrekteiksi, sitä en osaa tehdä.

Tunnaria. Ei oo tehty sitten kevään, jolloin jäätiin yhden oman kapulan piilotteluun risu- tai johonkin halkokasaan, mikä sujui kyllä koiran osalta erinomaisesti. Pistin nytkin tonne ulkona lojuvien märkien halkojen sekaan. Kaksi toistoa, "oma" -käskyllä lähti hyvin reippaasti etsimään ja todella etsi oman. Kyllä sillä idea on päässä. :) Vois varmaan jo pikku hiljaa alkaa nostaa pihdeillä vääriä siihen lähelle, katsoo miten sitten käy, ja miettii jatkon sen perusteella.

Lopuksi himopitkä seuruukaavio, otin iltaruokabroiskunsiivet kuppiin valmiiksi odottamaan, kuppi nurtsille ja ukko varuiksi vahtimaan sitä (ei mudi kyllä karkaa sinne omin lupinensa). En tiedä miksi teen taas tätä, kun tää ei vaan toimi. En saa mudista sitä viettiä esille mitä lelun kanssa tulee, vaikka se onkin ihan "joko joko" -tilassa. Se jotenkin menee enemmän sellaseen lasittuneeseen jähmeään hiipivään odotustilaan, eikä ollenkaan reippaaseen lelunodotusvireeseen. Pitkä siitä kaaviosta kyllä tuli sisältäen ämpärien kiertelyä, pysähdyksiä ja käännöksiä, ja lopulta pääsi palkallekin. Ei silti vaan enää tätä, lelulla paljon parempi.

Nyt se järsii siipiä pihassa, oli umpijäinen kolmen-neljän siiven klöntti, ja siinä näyttää riittävän puuhaa vielä hyväksi toviksi.

Kyllä mä taidan ilmoittaa sen 9.10. avoimen luokan kokeeseen. Onhan siihen herranen aika neljä viikkoa vielä!