Ajoin agikentälle, mutta siellä oli ruuhkaa. En jaksanut jäädä jonottamaan, joten vaihdettiinkin tokokentälle. Vähän oli virrat vähissä, aurinko porotti kovasti ja olin unohtanut vesipullonkin kotiin. Mun on hankala mennä kentälle ja tehdä vaan vähän, kun "kerta tänne asti vaivauduin, niin pitää tehdä kunnon treenit".

Aloitettiin noudolla. Koira kuunteli jostain kantautuvia ihmisten ääniä ja oli taas aika pihalla, että mikä kapula, mikä pito, häh. Patistelin sitä tällä kertaa vaan keskittymään, ja kun piti ensin kunnolla, sai patukan. Sitten syttyi taas tokovaihde päälle. Lisää pitoja, muutama pitkältä matkalta luovutusasentoon tulo, ja muutama kokonainen nouto joista eka loppuun asti ja tokassa palkka kun tuli vielä laukalla mua kohti. Mudi osaa!

Sitten tehtiin hyppyä, tokohypyllä ensin matalasta pikku hiljaa täysiin lautoihin korottaen. Pari kertaa metrinen pk-este, kahdella ekalla koski esteeseen (tarkoituksella?), kolmas hyvä, vikalla taas kolahti (vahingossa?). A-estettä, loiva menee tosta vaan, niille oikeille kisaesteille saa kannustaa tosissaan ja helposti tarjoaa kiertämistä. Juoksin koiran vierellä, voi olla että se ei tuekaan sitä, vaan päin vastoin häiritsee... talven aikana tarkoitus opettaa alokasluokan pk-tottis kuntoon, niin paneudutaan sit noihin esteisiinkin enemmän.

Seuraamista, lyhyttä pätkää ja käännöksiä kumpaankin suuntaan. Olkapäällä annettu pieni apu auttaa koiraa kovasti kääntymään hyvin, patukka viuhui tiheästi palkkana.

Sitten totesin, että nyt saa oikeesti riittää vaan ne pienet treenit. Käytiin ehkä puolisen tuntia lähimetsässä haahuilemassa, osan aikaa istuin kivellä auringossa ja koira kaivoi hiekkakuoppaan monttua. Kentällä vielä ennen autoon menoa luoksetuloja kumipallon kanssa. Pelkkiä läpijuoksuja, pitkältä ja lyhyeltä matkalta. Ihan lähilähietäisyydeltä niin, että "tule!" ja pallo tippui jo taakseni. Lopuksi heittelin palloa niin pitkälle kentälle kuin lenti, ja mudi sai kaahottaa sen perässä.

---

Päätin mennä sinne avo-kokeeseen viikon päästä.