Viimeisellä Tiinan tokotunnilla. Ei olis yhtään huvittanut, mutta ohjelmassa oli ruutua ja hyppynoutoa, niin pakkohan se oli raahautua paikalle.

Aloitettiin ruudulla. Pari kertaa ylipitkältä matkalta lähetys niin, että oltiin yhdessä jätetty pallo ruutuun. Sitten lähetys ihan läheltä tyhjään ruutuun, pallo lensi koiran takaa kun saapui ruutuun. Seuraavaksi sama muuten, mutta käskin "top" ja pallo lensi kun koira pysähtyi. Sitten vielä lopuksi pitkältä matkalta lelun sisältävään ruutuun. Oli hyviä kaikki. Ruutuun lähettämisessä tein pienen kaarroksen koira sivullani ja kävelin pari askelta kohti ruutua hokien "missä ruutu, missä ruutu". Tämä keino on käytössä kisoissakin sitten.

Häiriötreeni, jossa koira perusasentoon ja koutsi kävi häiritsemässä. Ekalla kiekalla heilutteli hanskaa koiran nenän edessä ja raapi sillä hanskassa hiekkaa. Tokalla kerralla tuli seisomaan koiran viereen ja eteen hyvin tiiviisti, ohjaajan viereen sekä heitteli pieniä kiviä koiran edessä hiekkaa pitkin. Alkuun sai kieltää vilkuilemasta mutta loppua kohti oikein hyvä katkeamaton kontakti :)

Sitten hyppynoutoa. Sanoin ettei oo tehty kokonaisena, mutta yleensä jos koira hyppää ja noutaa sujuvasti, niin tää ei ole mikään suuri ongelma. Kokeiltiin ja sehän sujui oikein hienosti, palkkasin kun oli suorittanut paluuhypyn muttei vielä luovutusasennossa. Pari sellaista, sitten heitettiin kapula tarkoituksella reilusti vinoon. Oikealta puolelta haki hyvin eli suoritti myös hypyn mennen ja tullen. Vasemmalta olis karannut noutoon hypyn sivusta, josta kielsin ja Tiina haki kapulan kokonaan pois. Otettiin alusta asti uusi otos, nyt meni ja palasi hypyn kautta. Sitten vielä loppuun yksi, jossa otin koiran luovutusasentoon asti. Tulihan se mutta hypähti aika mojovasti ensin vasten rintaani... tää jätettiin palkkaamatta ja otettiin uudestaan, ja muistutin vielä "hakee" kun oli lähellä. Se tulee sen verta kovaa että näytti siltä että meinaa taas hypätä vasten :P Epäilen että uusi ongelma on syntymäisillään!

Lopuksi tehtiin mun toiveesti tsekkaus kaukojen istu-seiso-istu ja maahan-seiso-maahan -vaihtoihin. On hyviä ja on huonoja. Seisomasta istumaan menossa on tärkeää katsoa ettei koira vedä yhtään takapuolta alleen, ja maasta seisomaan mennessä se taas helposti venyttää takajalkojaan turhan pitkiksi. Jatkovaihdot sitten vaikeutuu kovasti näiden jälkeen. Namikädellä ohjaaminen on turhaa, se vaan hamuaa namia niin tunteella että paremmin suorittaa kun nami ei ole näkyvissä ennen kuin vaihto on tehty.

Paikallaolo, jossa neljä koiraa rivissä ja vuorotellen yksi teki luoksetuloa. Oltiin reunassa, ja meidän vieressä oleva oli hyvin aloittelija, sen ohjaaja seisoi koiran edessä koko ajan sitten kun vihdoin sai sen maahan asti... Luksi makasi oikein tunnollisesti ja sivulle huudettaessa reaktioaika oli normaalia pitempi, mutta tuli sitten kuitenkin laukalla. Autoin sanomalla hyvä, kun se oli ilmeisen epävarma saako hää tulla vai mitähäh. Olis tullut suoraan eteen, joten muistutin vielä toistamalla käskyn. Pitäisköhän sen antaa tulla tokossakin eteen, kun se on nyt sen oppinut?

Omalla ajalla tein vähän hyppyä (palkka menohypystä), kaukojen kaikkia vaihtoja, noutokapulan (puu) pitoa ja luovutusasentoon tuloa, luoksetulon stoppeja joissa maahan menoissa koira jäi aina napakasti seisomaan, ja seisomisessa teki hitaan seisomisen... sitten vielä ruudussa maahan menoa, eli vein koiran ruudun takaosaan seisomaan, poistuin sinne jonnekin 30-40m päähän ja huusin sieltä maahan. Ekassa käsiapu, tokassa ei, meni silti!

Mua ei jotenkin oikeen nappaa treenaaminen, suunnittelin että pidetään vähän tokotaukoa. Toisaalta pk-tottiksen eteenmenoa ja estenoutoja olis ihan jees tehdä. Noi voittajan liikkeet on jotenkin niin.. en mä ees tiedä mikä olis oikea sana. Vaikeita? Työläitä? Plääh :P

Ei oikeen nappaa agilitykään, en oo käyny omalla ajalla hallilla varmaan kuukauteen. Ohjatut treenitkin oli pari viikkoa katkolla, kun koutsi oli matkoilla. Enkä tiä miksi ihmeessä ilmoitin mudin kisoihin reilun viikon päästä. Olihan meillä tosi aktiivinen kesä, joten ehkä jonkinlainen tauko vois olla varsin paikallaan ihan oikeesti.