Olohuonetokoilua. Aloitimme tunnarilla, jossa väärät kapulat laitettiin ekaa kertaa pihtien sijaan Jounin kätösin. Kolme väärää ja yksi oma, ensin kaikki lasipurkeissaan, pari toistoa (vaihdoin purkkien järkkää joka kerta). Tämän jälkeen nostin kapulat pihdeillä purkkien päälle tyrkylle. Haistoi omaa, haistoi kahta väärää, palasi omalle ja kääntyi katsomaan minua, että tää se on. Olin vähän hitaalla ja naksauttamisen sijaan sanoin "hyvä", jolloin koira otti kapulan suuhun ja tiputti sen heti. "Anna vaan" -käskyllä sain kapulan käteen. Olisi ehkä viisasta päättää etukäteen onko kriteerinä kapulan näyttäminen vai sen tuominen, ja jos tuominen, niin mieluummin sitten suoraan luovutusasentoon eikä miten sattuu. :P Koska mun koira osaa noutaa, on varmaan tarpeetonta vaatia se nouto joka kerta, eli vaikka kapulat on noudettavissa niin vahvistaa vielä vaan pelkkää oman etsimistä ilman että koskee vääriin?

Sitten tehtiin kaukoja, kaikkia vaihtoja. Maa-seiso-maa -vaihdossa otin vähän etäisyyttä, olen edelleen kyykyssä lattialla koiran edessä. Koira tahtoi helposti ottaa askeleen eteenpäin, mutta auttoi, kun vaihdon käsimerkin jälkeen näytin sille suoraan paikallaolon/stopin avointa kämmentä. Auttoi myös, jos sanoin "hyvä" heti kun oli noussut eikä vielä ehtinyt liikauttaa etutassua. Muutama tällainen ja sitten ei tarttenut enää apuja, vaan pysyi paikoillaan :)

Metallinoutoa = kapulan pitoa. Vähän varovaisia ottoja, mutta kun kapula on suussa, pitää sitä tosi hyvin, kunnon ote, kapulan paikka hyvä ja vastustaa jos heiluttelen tai vedän kapulaa. Naksuttelin hyvistä hetkistä. Sitten vaihdoin juustonpalat narupallopalkkaan (kyllä, sitä voi vetää myös olkkarissa), ja koira meni vähän turhan sekaisin pallosta, tartti toistaa hakee-käsky pariin kertaan kun se vaan toljotti palloa yms...

Lisää kaukoja. Satunnaisesti erilaisia vaihtoja, teki kaikki oikein! :) Välimatkaa on se parikymmentä senttiä että onpa sinne valmiiseen liikkeeseen vielä matkaa, mutta se kuunteli ja se osasi teknisesti, vaude!