Käytiin eka vedättämässä Tyttiä, mä istuin pulkassa ja ukko vielä varmuudeksi talutti koiraa, vähän se on siistiä! Sekä musta että koirasta! Seisoja on kyllä niin luotu tohon puuhaan, ei ihme että niille on omat luokkansa hiihtokisoissakin :D. Sitten vaihdettiin kotoa toinen koira. Mudi on ollut makkarissa suljetun oven takana. Mulla on kauheen paha mieli, tiedän että mudillakin on, se ei voi ymmärtää miksi se on siellä yksin kuin rangaistuksena. Mutta tiefän että mudilla olis yhtä paha olla täälläkin puolella. :( Kierroksilla se käy oli missä tahansa. Ukolle sanoin, että en voi ymmärtää ihmisiä joiden koirat ei tule laumassa toimeen ja jatkuvasti on sellainen tilanne, että vain osa koirista on ihmisten kanssa ja osa jossain porttien tai ovien takana. Mulle ottaa tosi koville elää viikko tälleen.

Niin, mudin kanssa polulla pienet viestit, matkaa ehkä vajaa 100m. Polku hieman kaartaa eli ei oo luotisuora = ei nähnyt ihmiseltä toiselle. Otettiin kolmesti edestakainen lähetys eli yhteensä kuusi matkaa. Kyllä se oli ukon päässä tullut sen luo eikä jatkanut ohi kohti kotia ja siellä venaavaa seisojaa, mitä etukäteen jännitettiin. Ekalla oli leikkinyt siellä hyvin, ekalla mulla ei leikkinyt eikä syönyt. Tokalla ukolla leikkinyt huonommin, mulla leikki paremmin, mutta silti silleen "käskystä" eikä omasta halustaan. Kolmannella ukolla ei leikkinyt ollenkaan ja sitten mulle lähetettäessä oli pysähtynyt n. 10m päähän, aivastellut ja katsonut ukkoa, ja just kun se oli ollut huutamassa koiraa takas uuteen lähetykseen, mudi oli lähtenyt itse matkaan. Mun päästä se lähti joka kerta hyvin. Viimeisellä kertaa kun tuli mulle, niin ei kanssa enää leikkinyt ollenkaan, mutta taskusta löytyneet nappulat kelpasi nyrkissä saaliina. Lisäksi hilluin koiran kanssa muuten vaan ja annoin sen hyppiä päin. Ai luoja, kamalaa jos koira olis aina noin tollanen, että se ei innostu oikeen mistään!