1) Kapula väärien (19kpl) läjän taakse, oli jonkun askeleesta jäänyt pieni lumivalli, niin sen taakse osin seinän lumen alle survaisin piiloon. Matkaa reunimmaisiin vääriin ehkä parikymmentä senttiä. Oli hyvä.

2) Olin laittavinani kapulan vasemmalle ja taakse mutta laitoin vasta väärien oikealle puolelle "läjän reunimmaiseksi". Haisteli kyllä, mutta meinasi ottaa sen oman vierestä sen, joka oli lähinnä edellistä sijaintia. Sanoin varovasti "äp!", jolloin koira seisahtui. Joku just kolisteli lähellä autokatoksessa, piski kuunteli sitä hetken. Kehoitin kerran tai kaksi uudestaan "oma". Jatkoi haistelua ja löytyi oma.

3) Otin vielä uhallakin kerran.. nyt heitin oman koiran nähden sinne taakse, mutta jäi kuitenkin "samaan läjään". Odotin hieman ennen kuin lähetin koiran. Otti suuhun oman viereisen, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, tiputti sen ja vaihtoi omaan.

Ajatus yksi: koira muistaa tosi vahvasti missä kapula on viimeeksi ollut, joten ei missään nimessä kahta kertaa samaan paikkaan. Ja pakkoko sen aina on olla siellä takana?! En kerralla pistän etureunaan!

Ajatus kaksi: mä varmaan ohjaan sitä sekä tiedostamatta että toki tietoisesti kun kiellän vääristä. Voishan kokeilla pari kertaa niin, että avustaja vie oman, enkä itse tiedä mikä se on. Avustajalle vaikka naksu käteen ja se merkkaa jos koira otti oikean.

Ajatus kolme: omaa pitää vielä piilottaa selkeesti erilleen vääristä ja kunnolla piiloon, niin että koira joutuu todella käyttämään nenää ennen kuin se löytyy. Nyt tuntuu, että se haistaa nopsaa ja jos ei heti löydy, niin tulee kiire ottaa vaan joku, "apua en löydä, kelpaako tää?" Se on kyllä maastossa tosi sitkeä etsimään esim. esineruudussa, ja nyt sille pitää saada sama varmuus tähänkin. Koska sanon niin, se on siellä, etsi vaan niin löytyy kyllä.