Tokoiltiin säästötalon pihalla. Oli roskia koko piha täynnä, hampurilaispapereita, raketteja yms. Tehtiin seuraamista sillä aikaa kun ukko rakensi ruudun. Huomautin remmillä kun kontakti tippui muutaman kerran (katsoi ukkoa ja roskia), sitten löytyi taas työskentelyvire. Juoksu ja hidas käynti ok, samoin peruutus ja sivuaskeleet oikealle. Oikealla käännöksissä nyppäsin ekassa kanssa remmistä, ja sen jälkeen loput oli tiiviimpiä. Niitä saa kyllä varmaan ikuisesti työstää, voishan ne vieläkin parempia olla.

Sitten taisin ottaa luoksetuloja ja seisomaan pysähdyksiä. Ukko heitti taas pallon/namin koiran etujalkoihin. Pari läpijuoksua ja kerran otin sen seisomasta vielä luokse.

Ruutu. Koematkalta, hyvin meni, ei häiriintynyt edes roskista matkalla :) Koira jäi seisomaan ruudun etuosaan ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, se siirtyi itse taaemmas. Sitten kehuin ja huusin maahan ja menin palkkaamaan. Toinen ruutu niin, että ukko seisoi lähempänä ja jätin patukan sille. Se piti heittää ruudun taakse kun koira olisi melkein ruudussa. Jotenkin vaan onnistui menemään niin, että koira ei just huomannut heittoa, en tajua miten :D Vapautin sen ja kannustin "missä lelu, etsi etsi!", niin kyllä se sinne ruudun taa tajusi lähteä ja löysi lelunsa :)

Ruudun loppuosaa ruudun ulkopuolella erillisenä. Hyvin tuli.

***

Käytiin jäällä lenkillä. Jossain vaiheessa tuli koiralisia ihmisiä vastaan ja otettiin kaikki koiramme kiinni. Väistettiin toiselle raiteelle mutta tosi lähellä oltiin silti edelleen ohittamassa, sinne umpihankeen kun ei huvittanut väistää. Mudi murisi eikä mennyt normipuhe jakeluun, niin otettiin sitten kovemmat keinot käyttöön. Harmi vaan että se vähät välitti niistäkään. Tyypit oli jo menny hyvän matkaa ohi ja yks vastaa aina mulle BBBRRR kun komennan! Siinäpä väännettiin hyvän aikaa ennen kuin lopputulos olis laura vs. mudi 1-0. Sitten tehtiin rauha, koira ravisti itseään ja oli aivan normaali iloinen itsensä, mutta huomattavasti kuuliaisempi. Alkulenkistä olin pari kertaa huomauttanut että eipä huidella niin kauas. Nyt piti tosi hyvää kontaktia itse, kävi pyörähtämässä mun luona monesti ja muuten vaan pysyi lähellä eikä menyt siellä pitkin jäätä "mä kyllä saan".  Tavallaan tykkään tosta, että jos sitä komentaa aiheesta (=sekin tietää mistä se tuli) niin se ei ota siitä itseensä ja "loukkaannu" tms, mutta joskus olis kiva että pääsis itse vähän vähemmällä. Sori vaan niille ketä ohitettiin. En mä haluais huutaa peräsuoli pitkällä, mutta jos normaali käsky ei mene perille, niin sit harvoin toimii mikään siitä väliltäkään, vaan sille on annettava kunnolla huutia. No, minä en aio olla se joka luovuttaa, vaan kyllä toi elukka on se joka kyykkää kun minä käsken. Jatkamme varmasti vielä mudin kanssa tahtojen taistelua ;P

---

iltapissalla tunnari. Oma jotakuinkin keskellä ja vääriä vierekkäin oman kummallakin puolella joku neljä kpl. Etsi pitkään ja tsekkaili rivin taakse, sitten uskoi että kyllä se tässä on, ja toi oman. Luovutus ok mutta sitten ennakoi perusasentoa ja siirtyi vinoon eteeni. Annoin kapulan takas suuhun, noutokäskyn ja otettiin luovutus uusiksi, kunnes pysyi edessä ennakoimatta yhtään mitään. Siitä suoraan palkka.

Pihalla se murahti parille ihmiselle joilla ei ollut edes koiraa. Murahdin että mitenkäs se olikaan, pitikö se turpa pitää kiinni. Hiljeni, mutta ihmisetkin häipyi näkyvistä. Pitääkin parina seuraavana iltana mennä remmilenkille kylille päin koirankusetusaikaan ja toivoa montaa koiraohitusta, jotta saadaan tilanteita. Viikonloppuna on käyty umpihangessa lenkillä monena päivänä ja lumessakahluulihakset on niin kipeet, että kaduilla lenkkeily vois vaihteeks olla siksikin kivaa. :P