Käväistiin Helsingissä ja Tallinnassa. Tytti jäi Ristiinaan, mudi Helsinkiin ja me ihmiset vaan matkattiin tuo viimonen väli. Töppöselle oli kovasti haisteltavaa, on siellä vaan pikkasen enemmän väkeä ja koiria kulkenut ja suorastaan informaatioähky pienelle töppösen nenälle. Olivat porukoiden kanssa käyneet vaikka missä ja töppösen töppöset (ne fleecetossut) oli päässeet jonkun kiinalaisen turistiseurueen kuvaankin! Joku ihminen oli tullut juttelemaan mutta ei ollut mudia kiinnostanut moikkaaminen. Koirien suhteen samaa jakomielitautia kuin kotonakin; osasta ohi suunnilleen kuin olisivat ilmaa ja osalle kunnon huudot.

Tyttiä takaisin hakiessa miehen isä meinasi nostaa Tytin pedin meidän autoon, mutta mudi oli autossa sitä mieltä että sun näppejä ei tänne tuoda. Laitoin sen sitten itse, ettei käy mitään vahinkoja. Koirilla oli oikein iloinen jälleennäkeminen, mutta olen silti varma että kaikkein eniten ikävä oli mulla. Töppöstä. Mulla on hirveä eroahdistus. Vähän oli ajateltu että jos nyt näyttää että Tytti aloittaa juoksunsa, mudi jää Helsinkiin hoitoon, mutta juoksuista ei oikein olekaan tietoa enkä tiedä olisinko silti pystynyt jättämään koiraani sinne... oivoi minua.

Kotona on todella väsynyttä väkeä nyt. :D On se rankkaa se reissaaminen. Koiristakin.