... eipä siitä paljoa mitään tullut. Hallilla oli ruuhkaa, odotin vuoroani, jäin suustani kiinni ja melkeen taisin luvata mennä ties minne kursseille (koetoimitsija, liikkuri, oli vaikka mitä - ja kisoista toko-sm-joukkueesta kieltäydyin mutta joukkuepiirinmestiksiin lokakuussa lupasin harkita), auringonpaiste alkoi särkeä päätä, verensokerit meni alas enkä uskonut ja sitten olikin jo huono olo oikeesti. Agilityharkka oli vuoden 2008 sm-ratojen osa (? - tai joku sellainen), pari hyppyä, kepit ja A. Aivan liian vaikea meille. Alhainen verensokeri pahensi hermostumistani ja koira vain huusi. Siinä vaiheessa tajusin panna hommalle stopin, koira autoon ja ämmä välipalalle.

Uudella yrityksellä ihan perus takaakiertoja, välistävetoja (samoilla 3 hypyllä) ja kepeille hakemista itsenäisesti. Nyt oli enemmän meidän tasoista ;P ja koirakin teki eikä vain huutanut. Lopuksi tein hyppysuoran, jossa esteet oli osin "lomittain" ja jolla harjoitellaan irtoamista ohjaajasta sivusuunnasta ohjaavan käden liikkeen perusteella. Kuuluisi viisi hyppyä, mutta hallissa mahtui kunnolla vain kolme, joten mentiin niillä. Punainen on ämmä ja musta koira:

Töppönen suoriutui tästä hyvin ja ämmäkin pystyy näin yksinkertaisella harjoitteella keskittymään siihen käteensä. Vaan toista se on radalla. ;P

Tokosta oli ajatus pitää jonkinlaiset palauttavat motivaatio-vauhtitreenit, mutta jotenkin ei ollut yhtään virtaa, joten jää huomiseen tai jos tänään illalla vielä jaksaa. Tehtiin merkkiä ja lopuksi merkkiä + ruutua yhdessä (matka merkille pari kolme metriä ja merkki->ruutu ehkä 7m). Merkillä vielä pieni käsiapu jeesinä irtoamisessa, siitä varmaan päästäisiin jo eroon kun ohjaaja vaan alkaa kiinnittää huomiota käteensä. Ruudun kanssa tehtiin eka pelkkää ruutua läheltä, naksuttimen kanssa haettiin keskikohtaa kun elikko sinnikkäästi tarjoaa oikeaa etunurkkaa. Sitten jätettiin nami ruutuun ja palattiin pelkkään merkkiin. Muutama onnistunut toisto sitä (ekalla tietysti yritti rynniä merkin sijaan namiruutuun, jonka estin) ja sitten merkin kautta ruutuun. Oli hyvä! Loppuun vielä vähän pelkkää merkkiä ja ihan vikana merkiltä tyhjään ruutuun. Pallo lensi perään, oli hyvä suoritus.

Kyllä sillä aika hyvät perusteet on olemassa mutta kaipaa varmasti vielä tosi paljon vahvistusta että erottaa nämä toisistaan. Ja merkissäkin kun kokeessa on nykyään se ympyränauha, se sotkee varmasti tosi paljon ruutuun. Mietin, että pitäis ehkä vaihtaa kuitenkin myös ruutuun ensin seisomaan pysähtyminen, ettei käy niin että koira menee merkilläkin maahan. Tai oppishan se varmasti että eka tötsällä seis ja sitten ruudussa maa. Joku vois sanoa, että pitäähän sen kuunnella mitä sille sanoo, ja periaatteessa olen samaa mieltä, mutta käytäntö vaan kertoo että eläin plätsähtää helposti myös stop-käskyllä maahan ja nollilla ollaan kun se haahuilee pitkin kenttää ja vajoaa sitten maahan kun yritän vaan pysäyttää...

***

Koirat päästettiin eilen illalla samaan tilaan (18.-19. vrk) ja L tietysti oli edelleen ihan kierroksilla nartusta. Kun se pääsi haistamisetäisyydelle, se vissiin huomasi että ei tää enää niin ihanalle tuoksukaan, ja on huomattavasti rauhoittunut. Kyllähän se siitä edelleen olis kiinnostunut mutta Tytti on hyvin hyvin ärtyisä ja rähähti kerran haistamaan pyrkivälle mudille oikeen kunnolla (+ itse olin lähellä ja vielä tehostaakseni vaikutusta annoin mudille omalta osaltani huutia, ja kehuin pientä poloista seisojaa kun uskalsi noin pitää puoliaan!). Tää oli kaikin puolin aika onnistuneesti mitoitettu palaute koska se meni perille mudille. Koirat ei nyt varsinaisesti kyräile toisiaan mutta pitävät pienen hajuraon eikä mudikaan ole tänään yrittänyt mitään.