Kunnon treenit vaihtui pikaisiin iltapissatreeneihin naapuriparkkiksella. Olis pitänyt ehkä jättää väliin kokonaan. Ei nyt mitään kauheeta mutta ei mitään kovin kummoisen hyvääkään... se laatu eikä määrä kuitenkin olis minusta oleellisempaa.

Eka vauhtinoutoa x3. Puu, metalli, metalli. Eka metsku vähän hidas nosto, tokassa selvästi parempi. Muistin hihkaista naksusanan ennen pallon heittoa, niin mudille ei tullut edelliskerran täyden suun ongelmia. Otan koiran näissä vauhtihommissakin alkuun perusasentoon. Jos lähetys on vapaa, koirasta tahtoo tulla VUF!, enkä halua vahvistaa sitä yhtään.

Sitten tunnari. Mies laittoi palikat, sanoin että asetelma vapaa. Ne oli about puoliympyrässä. Oli sitten vaan vähän epäselvyyksiä oliko koiran tuoma kapula oikea, kun en muistanut tähdentää että sano heti koiran nostaessa oliko oikea, että voin palkata sen vauhdista... joten koira tuli kapula suussa eteeni, mies sanoo nyt että on oikea, koira mälvää kapulaa ihan törkeesti ja mä otin sen siltä vaan pois sanomatta mitään. Tarkistin itse että oli oma (numerot päässä) ja annoin sen takas koiralle ja odotin että pitää kunnolla. Tästä palkka.

No, uusi otos, jotta se menis kuten halusin. Vein saman oman itse, muutin vaan vähän järkkää niin että oma oli eri kohdassa. Palasin koiran luo ja totesin, että en oo nyt varma onko se toka vai kolmas alhaalta päin, ku valitsemani maamerkki ei näkynytkään lähetyspaikalle.. koiralle uudestaan "odota", jossa se nytkähti o:n kohdalla ja oli jo menossa (tunnarikäsky "oma"). Kävin varmistamassa mikä oli oma ja sit uusi lähetys. Laukalla meni ja oman löyti, koiran käännyttyä mua kohti näytti että se olis tullut ravilla mutta näki kun laitoin käden pallotaskuun ja kiihdytti vauhtia siksi. Voi plääh, olin vähän liian nopea!

Ei muuta kun kolmas. En viitsinyt enää tehdä kokonaisena, ettei etsiminen vaan kärsisi, kun haluaisin vaan harjoitella palautusta. Siispä pelkkä oma piiloon hankeen. Tässä vaiheessa tuli väkeä autoon. Koira lähti hyvin etsimään mutta se ei ollut kyllä katsonut yhtään mihin sen laitoin, vaan paineli ihan hornan kuuseen. Yritin ohjailla oikeaan suuntaan mutta ei tullut mitään. Siispä koira takas ja kävin näyttämässä minne sen laitoin. Nyt meni ja löysi ihan pian, mutta matkaa oli vain pari metriä ja eihän se sillä laukkaa nosta. Hitto että olinpa taas ajatellut loppuun asti!

Totesin että ei tää enää voi mennä ku huonommaksi ja päätin unohtaa tältä päivältä koko tunnarin. Sitten vielä kuuluisa yksi liikkeestä istuminen. Joo niin vissiin. Ekan seiso, tokan seiso, kolmannen seiso. Siinä vaiheessa kielsin jo reippaasti että "EI". Muutama istuminen lähelläni ja sitten kunnon avuilla liikkeestä istu. Onnistui. Avuilla joku 3-4 istumista ja vaikka ne onnistui, en uskaltanut enää kokeilla ilman apuja, vaan lopetettiin. Mikä hemmetti siinä nyt tökkii? Mun kimeähkö IISSSStu ei tosiaan ole lähelläkään hiljaista top-henkäisyä. En ymmärrä mitään syytä miksi se tekee väärin, paitsi sen, että se ei vaan kuuntele. Mutta miksi ei? Miten saada sille pikkasen enemmän painetta ja oikeesti se fiilis että se yrittää tosissaan eikä vaan arvo?

***

Ennen iltaruokaa kaukoja kolme sarjaa olkkarissa. Mies toimi liikkurina. Koira oli kynnysmatolla (takapää matolla, etuosa lattialla, helpottaa paikalla pysymistä) ja palkkasin vain osan vaihdoista. 4s tauot.

i-s-m-s-i-m
s-i-s-m-i-m
i-m-s-m-i-s-m

Yhden s-i-vaihdon jossain kohdassa teki ekalla käskyllä vaan osin, siis hieman niiasi muttei istunut. Toinen käsky auttoi. Muuten ihan jees, sai iltaruokansa.