Mudin käytöshäiriöihin on varmasti vaikuttanut sekin, että viikkoon ei olla treenailtu mitään. Mun auto on huollossa, eikä päästä treeneihin. Lisäksi lenkkeilykin on vähän kärsinyt siitä, että raahaudun pyörällä 5km tuolla loska-paska-lumi-mömmössä töihin aamuneljältä ja takas päin yhdeksän maissa - ei vaan riitä virtaa kunnolla enää lenkille lähtöön. Huono kunto tai jotain? :P :D No, puolustaudun sillä, että pyörässä ei toimi vaihteet pakkasten takia ja nelosella mennään ylä- ja alamäet ja kaikki.

Tänään oltiin kahdestaan ensin melkeen pari tuntia, koiralla riitti virtaa vetää laukkahepuleita itsekseen. Pysäytin sen pari kertaa luoksetulon stoppina kun se kaahotti muuten vaan kohti. Oli hienoja, jarrutti niin että latukoneella juuri vedetyn koirapolun pohja pöllysi! :D Käskyttelin sitä myös pariin kertaan maahan tai istumaan kun se seisoi jossain edellä paikoillaan. Erotteli käskyt hyvin.

Illalla käytiin vielä muun perheen kanssa vajaa tunti tossa poluilla juoksemassa. Ihan alkuun sattu vahinko, itse en katsonut juuri koiriin silloin, mutta Jouni näki. Mudi seisoi polulla edessä ja haisteli jotain, kun Tytti tuli takaa ja törmäsi mudiin. Tytti on aikamoinen katujyrä ja se vetää ohi tosi läheltä eikä sitä haittaa vaikka se mennessään tönäisee toista. Mudia haittaa, se inhoaa sitä syvästi. Nyt kun on niin paljon lunta niin Tytti tietty menee tosi tiiviisti ohi, kun ei ole tilaa väistääkään. En tiedä miten se nyt törmäsi suoraan päin, liikahtiko mudi just tai upottiko hanki niin että askellus muuttui viime tipassa tai jotain? Joku tapauksessa mudi rääkäisi kunnon ulinat jota pelästyin kovin. Koirat seisoi edessä ja ulina vain jatkui, joten pyysin mudin sieltä luokseni, mitä hittoa niinku tapahtui?! Koira oli kovin vaisu ja hetki piti rauhoitella että se hiljeni ja maltoin tutkia mihin sattuu. Oikeaan kylkeen/takaosaan kuulemma osui, mutta ei ontunut eikä aristellut mitään. Jatkettiin siis eteenpäin. Alkuun se oli vähän vaisu mutta loppulenkistä juoksi ja paini Tytin kanssa niin kuin aina. Joka kerta kun Tytti tuli takaa, mudi rähisi sille ihan kunnolla, niin että Tytti ei pian uskaltanut mennä ohi lainkaan. Piti lopulta komentaa mudia että lopettaa moisen - aiheesta saa sanoa mutta ohi menemistä se ei voi kokonaan kieltää. En tiiä, vähän kurja homma sinänsä, että ymmärrän kyllä että fyysisestä tilastaan tarkka mudi inhoaa sitä kun sen yli jyrätään, mutta ei tolle seisojalle kyllä varmaan mee koskaan jakeluun että varois sitä vähän.. se menee joko täysillä ohi tai sit ei uskalla mennä lainkaan. No, kunhan nyt sulaa niin mahtuu taas paremmin sovussa kulkemaan, kun on maata väistää ja ohitella. Kapeella polulla oikeen kärjistyy tää ongelma.

Mudilla on nyt BoT päällä. Tuskinpa siitä nyt pahempaa tuli kun tosiaan loppulenkistä liikkuikin jo ihan normaalisti. Onneksi!