Koulun kentällä tokoilemassa, ku en muka jaksanut päivällä ajaa agihallille (illalla siellä on ohjatut treenit eikä mahu). No en kyllä oikeesti jaksanut, meni tänään melkeen koko iltapäivä nukkuessa, oli ihan virta pois. Mies on semikipeä ja mullakin oli aamulla kurkku kipeä, fak fak fak jos nyt taas sairastun. :S

Ekalla otoksella ruutua, yksi istuminen ja maasta sivulle tuloja (luoksetulon loppuosa & ruudusta seuraamaan). Olin jättänyt ruutuun namilätkän. Irtoaminen vähän hidas (epävarma?) mutta meni kuitenkin liki suoraan ja löysi perille. Sitten ruutuja lähempää ja kauempaa, oli vauhdikkaampia. Istuminen oli ok. Maasta sivulle tuloissa ei myöskään huomautettavaa, tuli ripeästi ja suoraan mikä erityisesti oli tän treenin tavoitekin.

Sitten noutoja. Puuta ja metallia molempia muutama. Heti ekassa (puu) jäi haistelemaan kapulaa, josta ärähdin ihan kunnolla ja toistin painokkaasti "hakee". Olin pyöräyttänyt sitä kädessä ennen heittoa ja olin just palkannut koiran nakilla, joten varmaan se tuoksui ihanalle.. muuten ei tainnu olla mitään ihmeempiä. Vähän se vauhti oli varovaista laukkaa mutta laukkaa kuitenkin. Sit tuli häiriötä ihmisistä ja jotenkin vähän lässähti, yhden taisi palauttaa ravilla. Sitä en palkannut vaan otettiin uudestaan. Tunnaripalikan kanssa jätin koiran istumaan ja kutsuin siitä luovuttamaan. Pari ekaa ok mutta sitten tuli taas yks ravilla. Tartteeko niitä niin montaa edes ottaa... :P

Kolmannella luoksetuloa. Olin jo mietiskellyt että koira on vähän alavireinen. Minusta ei ollut kovin liukasta, mutta ehkä koira kuitenkin himmaili sen takia. Luoksetulossa se teki banaanin kaaren aina tietyssä kohtaa, joten se suora varmaan ainakin oli niin liukas että ei halunnut juosta siitä. Eka monta paskaa stoppia ja aina vaan uudestaan. Lopulta helpotin lyhentämällä matkaa ja antamalla käsiavun, jolloin stop oli hieno. Sitten yritin uudestaan koematkalta mutta ehei.. jälkeen päin ajatellen ehkä se ei tehnyt kunnon stoppia siksi että pelkäsi siinä liukastuvansa? Välillä tuli ravilla ja otin läpi. Ei pitäis lopettaa epäonnistuneisiin mutta tässä vaiheessa totesin että tällä alustalla en vaan saa koiraan nyt tarpeeks vauhtia ni hittoako tää prässäämälläkään paranee. Lähdettiin kotiin.

***

Iltapissalla ladulla yksi luoksetulon stoppi. Oli muuten ihan eri koira kuin aiemmin, eli kyl maar se alusta on oleellinen juttu.

Polulla tuli vastaan mies superläskin labradorin (?) kanssa. Ne jäi pönöttämään siihen, joten huusin että ootteko te tulossa tästä. Sano että joo, ni vastasin että no tulkaa, me väistetään. Menin penkkaan seisomaan. En tiiä kumpi koira alotti ekana, mutta sekä labbis että L karju ihan hurjina toisilleen. Mä en edes yritä hiljentää omaani, otin kuitenkin niskasta kiinni kun fleksin naru oli huonosti jotenkin sotkussa. Ja mitä tekee vastaan tuleva mies, päästää sen hemmetin räyhäävän koiransa iholle!!! Ehkä se ei oikeesti saanu sitä pideltyä, sen verta tankki se koira oli, ja polku suht liukas. Tyrkkäsin ihan refleksinä jalkani väliin ja vieras koira tömähti siihen. Mies mutisee sille että mennääs nyt vaan. Sit sama takanamme olleen Tytin&J:n kanssa, paitsi että Tytti nyt oli tietty ihan Tytti eli hiljaa ja korkeintaan lörpötti. Huhheijaa. Voiko omaa syyttää että se sanoo jo valmiiks kaikille että mee v*ttuun siitä, ku tollasia ne kohtaamiset sit on... :(