Vapaapäivän kunniaksi ajelin hallille. Mukana oli muutama ratapiirros, eka jonkun randomin blogista kopsattu, toinen Petronellalta. Huolella oli katsottu, vaan yksi este oli väärin päin, eli nelonen meillä takaakiertona. Keppien jälkeisiä hyppyjä en laittanut ollenkaan tilan loppuessa kesken.

Eka:

Aloitin mustilla. Kakkosen kierto hyvä, kakkoselta kepeille ihan yllättävän hyvä kun jätin koiralle tilaa, enkä ryysännyt itse ihan keppeihin kiinni "auttamaan". Kepeiltä meni järjestään putken väärään päähän, kunnes keksin kääntyä selkä pujottelusuuntaan. Ajoitus vaan oli tarkka, oli oma käännös juuri kun koira lähti vikaan väliin. Jos olin myöhässä, törmättiin tai koira meni väärään putken päähän, ja jos ajoissa, se jätti pujottelun kesken. Sitä pitää treenata, että malttaa pujotella loppuun. Oli silti hieno keksintö ihan itseltäni! :D Ei hajuakaan onko sillä joku nimi.

Oranssit osoittautui mahdottomaksi. Putkeen asti ei mitään ongelmaa mutta sieltä koira sinkosi jatkuvasti puomille, jonka ylösmenon olen piirtänyt mukaan kuvaan. Puomia ei millä itsekseen siirrä enkä kerta kaikkiaan jaksanut siirtää muita esteitä kauemmas. Käänsin putken ulostuloa vähän kepeille päin, mutta ei auttanut. Lopulta palkkasin koiran vain kun sain sen putkesta käsiini eikä se rynninyt puomille. Kepeille meno tällasesta kulmasta ei varmasti olisi onnistunut sekään. Treenataan sitä ihan erillisenä, tässä oli liian monta haastetta kerralla.

Sitten se Petronellalta matkittu harkka:

Tässä neuvoteltiin onko mun käden heilahdus lähtölupa vai odotellaanko ihan sitä sanallista kutsua (mudi hävisi ja joutui odottamaan kutsua). 4-5-6 -kuvio sujui kaikkinensa yllättävän hyvin. Nelosella piti muistaa viedä tarpeeksi lähelle, muuten hyppäsi väärään suuntaan. Sitten pois koiran hypyn alta, tiukasti tässä-käskyllä haltuun ja pyöräytys vitosen takaa. Taas pois koiran alta ja ohjaus kutoselle. Vaaleanvihreällä on piirretty koiran linja. Kyllä siinä muutama kämmi tuli mutta sujui paljon paremmin kuin kuvittelin, ja enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia! :) Renkaalta kepeille meno onnistui oikein hienosti. Oikeastaan vitoshypyn jälkeen en paljoa "alaspäin" liikkunut, vaan käskytin vaan hypyn ja putkeen ja olin jo siirtynyt renkaan kohdille.

Korjasin esteet pois ja rakensin evl-ruudun merkkeineen. Matkat oli kisamatkat, itse asiassa ruutuun vähän pitempikin. Ruutu merkiltä vasempaan. Ruutuun matala namilätkä ja muutama nami ja koska olen aina niin viisas, päätinpä kylmiltään kokeilla koko liikettä. Joku vielä viisaampi olis ehkä jo arvannut, että ei suju ei.. lähtöpaikalla kysyin "missä ruutu" ja minusta koira sitä katseli, josta kehuin. Sitten "missä merkki". En nyt edes muista mitä siinä kävi, taisi lähteä vaan johonkin, ei selvästi kohti kumpaakaan. Merkille muutama yritys, koira vaan haisteli ja valui jotenkin sattumalta merkille. Ei auttanut patistelu, joten menin selvästi lähemmäs. Nyt sujui merkin kierrot. Peruutin joka kerralla pari askelta kunnes olin lähtöpaikalla. Nyt merkille hyvin, stoppi hyvin, vaan ruutuun lähetyksellä ei hajuakaan että minne. Meinasi mennä puomille ja A:lle eikä oikein totellut stop-käskyä, joten välillä tuli karjaistua vähän lujempaakin että kuuntele. Saatoin sen lopulta aika lähelle ruutua ja käskin ruudussa stop just samalla kun koira huomasi namialustan. No eihän se totellut vaan meni sinne, ja taas neuvoteltiin... ei pitäis joo olla namia siellä jos meinaa käskyttää stop, mutta toisaalta, onhan sen kuunneltava vaikka namin näkeekin.

Sitten tein niin, että jätin koiran seisomaan kylki kohti ruutua ja naama koti minua ja lähetin sen siitä ruutuun. Läheltä ja pikku hiljaa matkaa pidentäen. Lopulta koirasta (merkistä) matkaa ruutuun n. 15m ja minusta koiraan (merkkiin) 10m. Tässä ei ollut oleellista onko ruudussa namia vai ei, sinne meni reippaasti ilmankin. Merkkiä ei siis ollut mukana, vaan vein koiran aina seisomaan kuvitellulle merkille. Lopuksi otin merkin mukaan ja liikkeen alusta; lähetys merkille ja siitä ruutuun. Pelitti. Väliin pelkkiä merkin kiertoja, L alkaa muuten ennakoida ja vauhti hidastuu + se stoppaa itsekseen. Pitää miettiä panostanko enemmän siihen, että koira ei ennakoi stoppia, vai siihen, että se tietää stoppipaikan ja menee aina kunnolla merkin taa. Toisaalta koiran voi pysäyttää vähän eri kohdassa riippuen siitä kumpaan suuntaan ruutuun lähetys on, ja siten auttaa sitä. Jos vasempaan, jättää vähän vajaaksi, jos oikeaan, niin antaa mennä vähän kohtisuoran pisteen ylikin.

Jossain välissä otin myös ruudussa paikan hakemista, en kelpuuttanut etunurkkia, vaan odotin että korjaa taaemmas. Tätäkään tuskin voi liikaa muistuttaa...

Tän kaiken jälkeen koira oli jo sen verta prässätty ja kuumissaan, ja multa namit ja meidän yhteinen vesi loppunut, että en ottanut enää muuta. Seuraamista ja noutoja oli tarkoitus tehdä, mutta jää nyt toiseen kertaan.