Esineruutukausi korkattu! Metsäkoululla mun vakiotreenimetsä. Se on myllätty talven aikana metsäkoneella, oksia karsittu oikeen kunnolla ja puitakin kaadeltu. Lunta oli paikoin, mutta missä oli, siinä myös yleensä humpsahti reilusti nilkkaa myöten. Tajusin vasta koiran menoa katsellessani, että kovin on hankalakulkuista, niitä kuusen oksia yms kun oli ihan saakelisti.

Kokoa noin 15 x 35-40m, esineitä kuusi kappaletta, joista viisi nostettiin. Yksi jäi ihan etukulmaan ja otin sen itse pois. Koira työskenteli hyvin ja tasaiseen tahtiin nousi kamatkin. Hieman hidasta oli tosiaan eteneminen mutta se oli varmasti vain maaston vika. Hyvin muisti homman juonen! :)

Käytiin vielä kahdestaan lenkillä siinä metsiksen hiekkatiellä. Koira on viime aikoina sekä remmi- että irtolenkillä takas päin tullessa hakeutunut mun vierelle kulkemaan. Joko seuruupuolelle tai toiselle. Remmilenkillä sen nyt jotenkin ymmärtää, jos tullaan samaa katua ja kaikki hajut on haisteltu, mutta irtolenkillä, täh? Siinä se peitsasi nytkin mun vierellä hyvän matkaa. En oikeen tiedä mitä tää on, onko se vaan tullut niin aikuiseksi, vai onko tää esim. joku keino painostaa että keksi mulle tekemistä, tai anna namia taskusta?