MAH:n epiksissä. Kuva katkesi vahingossa kesken, seiskaputki oli ihan banaanin muotoinen tavan mutkaputki, ja sinne "ylempään" päähän oli sisäänmeno. Ykkösen numero on kanssa vähän hassusti, mutta ihan normi aloitushyppy oli kyseessä.

Yksi: jos kotona on olo, että ei yhtään huvita, niin älä mene. Yritän kovasti elää "normaalia" elämää ja tehdä mitä tahansa muuta kuin maata kotona märehtimässä, mutta fakta nyt vaan on että en käy ihan täysillä. Ehkä tarttis vähän päälääkitystä säätää. Mutta jos kotona jo tuntuu että ei tuu mitään, niin silloin ei tuu mitään. En mä paikan päällä ainakaan itseäni saa koottua.

Kaksi: olen ruvennut pelkäämään että unohdan radan. Mulla on jotenkin ihmeellinen poissaoleva tunne rataan tutustumisessa ja varsinkin itse radalla. En keskity, toisaalta pelkään keskittyä kun tuntuu että en uskalla ajatella rataa eteenpäin kun mielessä saattaa olla pelkkä musta aukko. Jos en vaan muistakaan mihin piti mennä, missä piti olla, miten ohjata? Sit kun mun ajatukset hajoaa, ja niin käy usein, ei hommasta arvatenkaan tule enää mitään.

Kolme: mene kentälle sen koiran kanssa joka sulla on tänään käsissä. Perusjuttuja, mutta ah niin vaikeaa. Ajattelin, että se kuitenkin kuumuu ja ei tästä tuu yhtään mitään. Sitten kun ei kuumunutkaan, mulla meni pasmat lopullisen sekaisin.

Eka radalla siis tiputti ekan riman. Kepeille haki hyvin (aaltoja!) mutta jätti vikan välin pujottelematta -> kepit alusta uusiksi. 9-10 -hypyn välissä, minkä etukäteen tiesinkin, törmättiin eka toisiimme ja sitten minä itseeni (=sotkeennun jalkoihini niin että kaatuminen lähellä). Rataan tutustumisessa kokeilin eri juttuja, ja valitsin niistä vähiten huonoimmalta tuntuvan. Huonohan se oli sekin, mutta eipä meillä vaan ole tällaisiin kohtiin ohjausta. Ei oo tollasta koskaan treeneissä nähty. Puomilla jäi vähän turhan ylös alakontaktilla, vaadin etutassut hiekalle ennen jatkoa. Puomilta kääntyi hyvin, mutta 12-hypyltä meinasi mennä putken väärään päähän, ja vain ruma rääkäisy pelasti. 14-15 -väliin olin mallaillut sekä valssia että takaaleikkausta ja jättänyt sen avoimeksi -> lopputulos oli taas sellanen toisiimme törmääminen.

Toka rata teknisesti muuten puhdas, mutta 10 hypättiin väärin päin. En tiedä miltä se näytti ulkopuolisen silmiin, mutta oma fiilis oli ainakin ihan peräsuolesta. Töks töks tökki, nimenomaan minä. Niin, puomilla jäi taas vähän ylös alakontaktilla, ja odotin jälleen että korjaa oikein ennen kuin jatkettiin siitä. Sille tarttee tehdä jotain.

Lopun kruunasi se, että narupallon kanssa kentältä poistuessamme onnistuin heittämään pallon puuhun. Sinne jäi. Vinkki niinko, että lopeta koko homma ku ei siitä tuu mitään?