Tai siis treenaamattakin voi olla lahjakas! Agiseuran ohjatut tokotunnit alkoi, ryhmät on uudelleenjärjestetty. Ei oltukaan vähään aikaan taas käyty. Homma toimii niin, että ensin yhteiset paikallaolot, sitten yksi kerrallaan koutsin kanssa hallissa yksi haluttu liike tai ongelma. Muut on sillä aikaa apuohjaajan kanssa pihalla ja tekee kimpassa häiriötreeniä ja/tai yksitellen jotain.

Paikallamakuu 4min piilossa, kentällä, neljä koiraa, L reunassa vasemmalla. Otettiin evl-tyyliin yksitellen alas, L vikana maahan, ekana ylös. Maahan meno ehkä aavistuksen hidas, mutta meni vasta omalla käskyllä, mistä olin tyytyväinen (viereisen MAAAA! oli niin ponteva että uskoin koirani lankeavan siihen). Oli maannut muuten aivan liikkumatta ja täydellisesti, mutta noin 3min kohdalla siirtänyt toista etujalkaa keskemmälle. Oli alkujaan jäänyt hieman etujalat harallaan. Se koko alku oli vähän mun moka, hitaus ja etujalkojen asento. Unohdin että ei kysytä "onko valmista", vaan suoraan "liike alkaa", ja koirani oli sivulla muttei kontaktissa kun alkoi jo... palattiin lopussa koirien taakse kaikkien kuvioiden mukaan, ei ongelmaa. Sivulle nousi hienosti.

Jäätiin ensin apuohjaajan kanssa kentälle (meitä oli siis kolme, kun neljäs meni halliin). Tehtiin perus kontaktiharkkaa niin, että muut ringissä perusasennossa ja yksi seurauttaa koiraa pujotellen muita. L piti pääosin kontaktin hyvin ja seuraaminen varsinkin oli hienoa, saatiin kehuja :) Eilen pk-tottiksessa mulle sanottiin sama kuin melkeen aina: ÄLÄ TUIJOTA KOIRAA ja lisäksi myös jo kuultu, joskin vähemmän, KÄVELE REIPPAASTI ÄLÄKÄ ODOTA KOIRAA. Jos mä kyttään onko koira vielä mukana ja yhtään hidastelen, sekin hidastaa ja saattaa haahuilla. Itse reippaasti pää pystyssä mars mars niin johan tulee koiraankin pontevampi asenne. Erityisesti henkilöryhmässä. Nyt muistin tämän ja se tuntui ja ilmeisesti näytti hyvältä :) Sen jälkeen vielä tiivistyvä ympyrä, eli askelsiirtymillä suppuun niin että melkeen kosketaan toisiamme. Muut pysyi pitkään tiiviinä, mä astuin kerran kauemmas ja sit takaisin, kun tuntui että L on siinä rajoilla alkaako ahdistaa. Hienosti kuitenkin piti kontaktin.

Sisällä yksilövuorolla sanoin että ei oo tehty mitään enkä tiiä mitä nytkään haluisin katsoa (annettakoon se minulle anteeksi, normaalisti teen oman osuuteni ja mietin etukäteen mitä tahdon, ettei kouluttajan arvokas aika mene miettimiseen). Riikka sitten valitsi meille ohjatun noudon. Sain haukut kun kerroin miten olen tehnyt sitä :D Luksille ilman muuta suoraan kapulat. Laitettiin merkki ja siitä keski- ja väärä kapula koematkojen päähän. Haettava kapula alkuun ihan merkin tasalle sivulle, ei taakse, jotta koiralle tulee oikea kaarilinja kapulalle. Sitä sitten viedään pikku hiljaa taaksepäin. Sivuttaisetäisyys saa olla sen 5m alusta asti. Koska tässä treenataan pelkkää ohjaamista, ja koska ilmoitin että noudon palautusvauhti ei oo kohdillaan tällä hetkellä, päätettiin naksauttaa heti kun koira nostaa kapulan.

Alkuun tehtiin oikeaa puolta. Koira merkille seisomaan ja itse peruutin muutaman metrin. Kapulaa vietiin joka toistolla taaksepäin. Hyvin sujui. Alkuun oli nosto sellainen tyypillinen jahkailu, mutta yllättäen se siitä nopeutui palkan myötä ;) Jostain syystä mä taas palkkasin heittämällä namin taakseni. Riikka onneksi sanoi että vaihda urpo palloon kun koiras kerta siitä tykkää. Kumma, kun lelupalkalla tulee parempi vauhti, ihan ku se edelleen olis joku uusi ihmeellinen tieto mulle joka kerta! ...

Joka kerralla tehdään aina molemmat puolet. Syystä, että jos eka treenaa toisen valmiiksi ja sitten aloittaa toisen, se ekaksi tehty jää koiralle varmasti vahvemmaksi. Joka koiralla on yleensä jompi kumpi puoli helpompi ja vahvempi, mutta sitä eroa vähentää kun ne treenataan samanaikaisesti alusta asti. Siispä otettiin myös vasen. Eka meni hyvin, mutta tokalla koira olis lähtenyt sinne oikealle etsimään kapulaa, kun sitä oli just monen monta toistoa otettu. Käskettiin koira takaisin, Riikka kävi nostamassa haluttua kapulaa jotta koira huomasi sen, ja uusinnalla meni hyvin.

Ohjausta kannattaa miettiä, siis erilaiset käsimerkit ruutuun ja ohjattuun. Mulle tuntuu luontevalta, että ruutuun on koko käsi suoraksi kun siinä pitää mennä kaaaauas sivulle. Ohjattuun voi sitten olla pieni kämmenen vilautus reiden vierellä, isompi liike enemmän eteen kuin sivulle tai jotain muuta, valitse itse. Kysyin katseen/naaman/hartioiden kääntämisestä käsimerkin kanssa samaan suuntaan. Periaatteessa se on ainakin isona liikkeenä ylimääräinen vartaloapu ja siitä menee pisteitä, mutta käytännössä tuomari ei pysty katsomaan sekä merkillä olevaa koiraa että 10m päässä olevaa ohjaajaa yhtä aikaa. Pään kääntämistä Riikka piti vielä sallittuna, mutta koko yläkroppaa ei saa kiertää. Lisäksi ruudussa on oltava lupa katsoa sivulle koiraan, jotta näkee koska se on ruudussa (käskytys stop-maahan) tai meneekö se edes ruutuun vai tartteeko lisäkäskyjä. Uskon ylituomaria. Kannattaa kuitenkin muistaa että paikaltaan liikkuminen nollaa koko liikkeen, joten ei kierrytä niin kovasti että koepaniikissa superjäykkänä olevalta ohjaajalta menee tasapaino ja tarttee siirtää jalkaa ;P

Erikseen katsottiin ohjatun noudon palautusta; koirahan tulee vinosti kohti ohjaajaa ja koska L luovuttaa edessä, sen täytyy korjata asento suoraksi. Koira jätettiin seisomaan kapulan taakse ja käskettiin siitä noutokäskyllä tulemaan. Tehtiin vaan vasemmalta mutta hienosti oikaisi elikko itsensä. Riikka moitti myös mun säätöä palautuksen palkkaamisen kanssa: olen liian hidas! Naks heti kun koira on vetämässä takajalkoja alleen istuakseen eteeni, ei odoteta että se on istunut ja sitten räpelletä naksutinta taskusta jne... ooops. Tiesinhän mä että itse olen pilannut noudon palautusvauhdin hinkkaamalla liikaa koko liikettä, mutta tätä kohtaa en ollut tajunnut edes miettiä. Riikka naksutteli mulle ja mun piti vain palkata koira, ja tätä ehdottomasti jatketaan avustajan kanssa jatkossakin. Tuntui jo muutamalla toistolla toimivan.

Pihalla otin yksin ruutua, tai muut teki parkkiksen puolella omiaan, mutta kentällä ei ollut ketään. Vietiin koiran kanssa yhdessä namilätkä ruutuun ja annettiin apukouluttajalle lihapullaa. Hää kävi aina lisäämässä namin ruutuun koiran näkemättä, kun koira oli syönyt edellisen ja kutsuin sen ruudulta takas mun luo. Merkiltä ruutuun oli koematka, ruutu vasemmalla. Vein koiran merkille seisomaan ja peruutin pari metriä. Ruutuun meni komeasti, joten peruuttelin reippaasti merkiltä. Pari kolme toistoa niin että vikalla olin 10m päässä merkiltä. Odottelin hetken ennen merkiltä ruutuun lähetystä, hyvin malttoi koira. Sitten yksi niin, että koiran syötyä namin ruudusta huusin maahan, jonka apuohjaaja palkkasi heittämällä koiralle uuden namin. Toimi.

Tähän väliin pelkkää merkin kiertoa, alkuun taas muutaman metrin päästä kun arvelin että varastaa ruutuun (ei meinannutkaan!), mutta peruuttelin pian sinne kymmeneen metriin. Palkkasin koiran taakseni namilla ja lähetin aina lennosta suoraan uuteen kiertoon. Vikalla pysäytin koiran merkin taakse ja lähetin sieltä ruutuun, oli hieno!

Ihmeen hyvin se muisti kaiken. Lauantaille on koepaikka, mutta mulla on töitä kun olin jo päättänyt että ei me kokeeseen olla ollenkaan valmiita. Vähän tekis kuitenkin mieli mennä sinne, mutta taitaa jäädä väliin. On ihan eri asia viedä koiran nähden namilätkä ruutuun kuin lähettää se kylmiltään tyhjään ruutuun... en vielä usko että löytää, ja se sotkee varmasti ohjatun noudon kanssa tän vielä. Tarttetaan lisää rutiinia. Turha viedä kokeeseen koiraa vaan tuntemaan "apua, en tiedä mitä mun pitäis tehdä" -fiilistä.

---

En mene nyt kokeeseen. Rahoja ei saa takaisin, mutta voin siirtää ilmomaksun saman seuran 3.9. olevaan tokokokeeseen. Ilmoitin meidät siis alustavasti sinne. Menee kyllä Takkutukan kasvattitreffien päälle, mutta katsellaan sit syksyllä mihin mennään. Jos se vaikka sattumalta olis jo valio silloin, niin jää sit mun tappioksi. (Haha, tuskin.) Tällasta se on täällä hornan kuusessa, etelässä kuulemma tapellaan koepaikoista, meillä osallistujista ;D