Eikä liioin herralla.

Lähdettiinpä taas samaan sataman musiikkitapahtumaan. Nyt on sitten vuosien sosiaalisuus-, ihmistenilmoillemenemis-, ja ryyppäyskiintiö täynnä ;D Oli selvästi viileämpi kuin edellisenä iltana/yönä, ja koirienkin oli mukavampi olla. Ihmisiä oli tapahtumassa myös huomattavasti eilistä enemmän, mutta yhtä mallikkaasti käyttäytyivät koirat.

Oltiin jo lähdössä keskustaan, kun Tytin kasvattaja juoksi meidät kiinni! Oli bongannut meidät kun käveltiin ohi. Mentiin sitten juttelemaan niiden kanssa, niistä oli tosi mukavaa nähdä Tyttiä, ei vissiin vuosiin olleet nähneetkään. Jounia kyllä kaupassa yms ja minutkin pariin kertaan, ainakin Lidlissä joskus. Siinä oli joku toinen nainen alkuun mukana kasvattajapariskunnan lisäksi. Se kumartui tervehtimään koiria, töppönen meni sen luokse ja alkoi murisemaan. Tätä mä en oikeen ymmärrä enkä siedä koiraltani lainkaan. Miksi noin? Joko menet, jos haluat tervehtiä, mutta sitten olet nätisti. Tai sitten et mene, ja jos joku väkisin meinaa tulla, saat kyllä murinalla sanoa että ei halua. Onneksi mulla järki ja reaktiokyky pelasi edelleen ja ojensin koiraa moisesta käytöksestä ja käskin sen pois sieltä. Sen jälkeen se istuikin ihan rentona mun vierellä.

Kasvattajatätiä L kävi moikkaamassa ja lopussa jopa haisteli viltillä istuvan tädin korvaa ja pussasi sitä vähän :D. Kasvattajasetää kävi haistamassa, kun se oli viltillä, mutta kun se nousi ylös, L väisti ja haukahti. Tällaisen kielsin kanssa ja käskin koiran kokonaan pois sieltä. Tytin muistin syövereistä ei tuntunut pulpahtavan mitään muistoja niistä ihmisistä ja se oli varsinkin alkuun aika epäluuloinen. Antoi kyllä koskea mutta huikamalaakaameeta. Kehuivat koiraa kovasti, sporttimallinen, kevyehkö, vanhaa rotutyyppiä (?), todella kaunis pää ja ilme. Naaman harmaantumista mietittiin sillä, että kun juoksut on olleet niin usein, niin voikohan sekin osaltaa vanhentaa koiraa. Näyttää kuulemma n. 5-6v yksiväriseltä saksanseisojalta naamastaan, vaikka on vasta 3v. Harmaantuminen siis kyllä kuulemma alkaa yksivärisillä jo noin aikaisin, mutta Tytillä se on silti aivan liian pitkällä ikäisekseen. Ryppyrasvaa neidille ;)

Sieltä kun päästiin, mentiin keskustaan. Käytettiin koirat samassa eilisessä suihkulähteessä, nyt sinne pystyi jo hyppäämään ihan helposti itse. Onneksi pohjakin oli tallessa yhä! Löytyi myös Kirkkopuistosta toinen suihkulähde, sinne mun piti taas kahlata edellä, että koirat uskalsi tulla perässä. Käytiin terassilla hörppäämässä yhdet. Istuttiin pöytien sijaan muurille, joka rajasi alueen. Olin ensin jalat (ja koirat) ulkopuolella, mutta tarjoilija tuli heti sanomaan, että käännä jalat sisälle, kun on tosi tarkkaa anniskelualueen kanssa. Kysyin sitten että pidänkö koirat ulkona vai voinko ottaa nekin sisäpuolelle, niin sanoi, että toki ne saa tulla sisäpuolelle. Harva on kolmevuotiaana baarissa ollut! Ihme että kukaan ei halunnut tulla silittämään koiria. Muutamia kommentteja ne kyllä kirvoitti ohikulkijoilta, mutta lääppijöitä ei joutunut ainoatakaan hätistelemään. Hyvä vaan, ei sillä.

Kotiin poljettuamme lähdettiin vielä uudestaan kävellen Urpolan rantaan uimaan. Vähän oli viileetä mutta hyvää teki silti. Iltaruokien jälkeen ei tarttenut taaskaan petiin käskeä vaan yhtä uupuneina rojahdimme kaikki unten maille.