Treenit on jääneet olemattomiin ja lenkitkin uimapaikoille raahautumisiin. Torstaina mentiin metsäkoululle, mutta siellä oli helvetisti autoja ja suunnistustapahtuman laput. Fiksuina ajateltiin mennä sitten vaan kauemmalle lammelle, laiturilammelle. Sinne on jonkun matkaa talsimista tattipolun parkkikselta. Ehdittiin just rantaan kun bongattiin toiselta puolen lampea suunnistaja. Ja toinen, kolmas, neljäs... kun niitä alkoi vyöryä sieltä jonossa kerättiin koiramme ja paettiin metsän kautta takaisin autolle. Mudi oli pöyristynyt siitä että MEIDÄN METSÄSSÄ oli saatanasti väkeä ja kovasti oli sieltä mieltä, että ne pitää häätää hittoon sieltä...

Mies sitten keksi Ristiinan suunnalla olevan puolivirallisen ihmisten uimarannan. Vähän hiinä ja hiinä kehtaisko sinne koirien kanssa reunoille mennä, jos siellä olisi väkeä. Päätettiin kuitenkin käydä katsomassa, kun uimahimot oli valtavat ja jäivät ikävästi tyydyttymättä. Ranta oli aivan ihana hiekkaranta, siellä oli ulkohuussia, grillikotaa ja vaikka mitä, mutta ei kuitenkaan ainoatakaan "uimaranta" -kylttiä. Mikähän on virallisen rannan määritelmä? No, ihmisiä ei ollut joten sinnehän painelimme. Tytistä varsinkin oli hirveän hauskaa kun lelua heitti rannan suuntaan mutta veden puolella, niin että seisoja sai juosta vedessä. Perälihat varmasti myös kiittää! ;) Mudikin olis tykännyt mutta seisoja kävi sen verta kuumana leluihin että se omi ne kaikki eikä mudi ehtinyt väliin. Sai se toki välillä oman heiton kun seisoja pidettiin poissa. Kumpikin myös ui ja haki lelua syvältä päin. Siinä seisojakin malttaa pitäytyä omassa lelussaan ja kahdelle voi heittää yhtä aikaa, kun nyt ei ihan vierekkäin kuitenkaan. Saksantytin suuhun mahtuu ainakin kolme uimalelua.

Perjantaina iltapäivän ekstra-työkeikan ansiosta näin, että satamassa on joku tapahtuma. Googlasin kotona netistä, ihan oli mennyt muuten ohi, sen verta paljon eli olemattoman vähän kiinnostaa nykyään mitkään menot. Houkuttelinpa kuitenkin ukon lähtemään. Kuka luuli, että mentiin sinne alueelle sisälle? No ei tod. Koirat, pyörät ja kassillinen siideriä ja polkaistiin pussikaljalle ulkopuolelle ;) L joutui kotona suihkuun just ennen lähtöä, ja matkalla (keskustaan 4km) pysähdyttiin kerran uittamaan koirat ojassa. Ajeltiin aika hissukseen ja ihan hyvin ne jaksoivat. Väkeä oli ihan kiitettävästi ja musiikki möykkäsi. Mudi varsinkin luuli vissiin loppuun asti, että odotamme jotakuta. Harvoin sitä nyt mennään keskustaan ja käydään istumaan nurtsille ja ollaan vaan :D Useammin esimerkiksi mennään ja odotellaan ukkoa töistä. Koska ukko oli jo paikalla, odotamme siis jotain muuta, sanoo mudin logiikka. Ketään ei kuitenkaan koskaan saapunut. Ihmisiä kyllä meni läheltä ja jokunen kommentoi koirista jotakin, mutta kukaan ei tuppautunut sen lähemmin silittämään.

Lähdettiin sitten keskustaan päin. Kirjaston edessä on suihkulähde ja iso allas, jonka pohja on tummaa laattaa. Siinä on reunus ja veden pinta on selvästi alempana. Veden syvyys joku parikymmentä senttiä. Tarjottiin koirille juomamahdollisuutta. Kumpikin oli menossa, mutta eivät uskaltaneet. Aina kun käy tälleen, mun on ihan pakko saada eläin tekemään se asia, en voi jättää sikseen. Jotenkin jäänyt pentuajasta päälle, että jos koira epäröi, asia pitää hoitaa, jotta sille jää lopulta mä osasin -olo. Kannustamalla L alkoi vain kiljua ihan sekona. Silleen kuin aina uidessa, kun mieli tekee mutta ei ihan uskalla hypätä veteen. Nolotti huudattaa koiraa, joten kengät pois ja astuin itse altaaseen. "Tule vaan" on taikasanat oman esimerkin lisäksi. Hetki piti vielä miettiä ja sitten hypätä hirveällä loikalla altaan reunalta sinne n. metrin päähän minne olin kävellyt, ihan mun jalkoihin. Ilme oli aika hölmistynyt kun jalat otti maahan ja vettä ei ollutkaan paljoa. :D Toistin muutaman kerran ja lopulta mudi tuli reunalta ihan nätisti, myös silloin kun seisoin itse kuivilla. Tyttikin jossain vaiheessa uskalsi meidän perään. Riittävä takuu kun sekä minä että mudi seistiin siellä? Joo, täällä on pohja olemassa.

Kaikkea sitä koirain takia tuleekin tehtyä.

Ukko olis mennyt vielä terassille ennen kebabbilaa, meikä vastasi että mulla on työpäivä huomenna, kebabille ja kotiin mars. Odoteltiin kebabpaikan terassilla ruokien valmistumista ja siirryttiin syömään syrjempään puiston penkille. Ilma oli jo mukavan viileä ja ajeltiin reippaammin takaisin. Kotona joskus ennen puolta yötä, oltiin lähdetty kahdeksan maissa (?). Koirille iltaruuat ja petiin. Nukutti!

Tänään pitää vielä keksiä jotain kivaa kun on vissiin tällä erää viimeinen hellepäivä.

---

Keskustassa joku päivä oltiin ukkoa vastassa. Ehdittiin hetki venata penkillä kävelykadulla. Mudi paineli heti penkin alle varjoon:

Kuvassa se vain läähättää eikä oo syömässä ketään, mutta aika samalla tavalla se vois vieraita silittäjiä tervehtiäkin...