Viikonloppu Helsingissä. Perjantaina iltapäivällä junalla. Eläinvaunu oli kuin sirkus... edessämme istunutta mopsia urhea koirani hieman pelkäsi. Hirveä rohina ja läski kuin pallo - piti munkin katsoa uudestaan onko se musta mopsi vai miniporsas vai mikä... mopsin omistajat puhui ulkomaan kieltä mutta hyvin meni perille mun suomenkielinen "älä ny perkele päästä sitä tänne!!" -ärähdys samalla kun työnsin koiran pois omasta jalkatilastani, murisevan mudini edestä. Olemattoman nenän ja hirveän liian ahtaan röörien rakenteen ohella sillä oli varmaan aika olemattomat aivotkin, koska se väkisin vaan tunki sieltä, vaikka toinen koira murraa ja osoittaa kaikin elein että ei tartte tulla mun luo.

Illalla vietettiin isän synttäreitä ja käytiin ulkonakin parin tunnin kävelyllä/piknikillä. Kymmenen maissa istuttiin vielä viltillä juomassa skumppaa, koira aivan naatti. Se makasi siinä meidän jaloissa. Irti olevia koiria oli aika paljon, ja yksi chihu kiinnitti huomioni varsin holtittomalla menolla. Katselin sitä pitkään ja eikös se sieltä lopulta kaartanut meidän luokse. Huusin sen omistajalle ja tässä vaiheessa mudikin pomppasi ylös ja murisi metrin päässä seisovalle chihulle.

minä: älä päästä sitä tänne!
nainen: oho, en mä huomannu että teillä on siellä koira... fidel, tänne! fidel, ei mene! ei! seiso! tänne fidel nyt!
minä (mudia valjaista kiinni pidellen ja koirien väliin mennen): alahan tulla nyt hakemaan tämä koiras täältä pois ja vähän äkkiä kanssa! mitä väliä onko meillä koira vai ei, et sä voi päästää omaasi kenenkään piknikin keskelle missään tapauksessa.
nainen: no täällä on ollut iltaisin tällainen kulttuuri että koirat saa olla irti ---
minä: täh? ei tottelemattomia koiria voi pitää irti. mistä sä tiedät onko kaikki muut koirat kilttejä? et sä voi vaan päästää sitä jonkun vieraan luokse, oli sillä koiraa tai ei, haloo!
nainen: mussuti mussuti jotain länkytystä, ei jääty kuuntelemaan. lupasi pistää sen kiinni mutta epäilen kestikö se fleksissään pitempään kuin sen illan.

Lauantaina käytiin luonnetestissä:

 

Luonnetestin jälkeen lähdettiin Suomenlinnaan. Mudi ei tainnut edes huomata olevansa lautalla, vaikka nostin sitä että se näki kaiteen yli veteen. Väkeä oli kuin pipoa, ei ollut oikein mun eikä koirani juttuja. Ollaan liian epäsosiaalisia maalaisjuntteja moisiin menoihin. Ruotsinlaivan isot aallot yllätti meressä juovan mudin ja meinasi viedä sen kokonaan. Vesi oli sen verta kylmää että mulle riitti vyötäröä myöten kivelle kahlaaminen, uimaan en mennyt.

Reissussa vierähti koko päivä, kotiin tultiin saman eilisen lähipuiston läpi joskus 21 maissa. Eikös siellä ollut tällä kertaa pieni villakoira irti. Täti istui penkillä polun vieressä ja koira oli siellä sen takana. Oli ihan sellainen olo, että teki mieli avautua, niin käveltiin siitä polkua pitkin suoraan eteenpäin, eikä väistetty kauas nurtsille kuten ehkä normaalisti olisin tehnyt (siis mun pinna tosi harvoin vaan kestää näitä juttuja ja ennemmin väistän). Villis lähti kiertämään meidän sivulta taaksemme, ja ajattelin että eipä se ainakaan suoraan tullut luokse. En kuitenkaan uskonut että päästiin niin vähällä, ja kun oltiin kohdalla, niin takaahan se lähti tulemaan luoksemme. Ja taas mennään:

minä: älä päästä sitä meidän luokse
täti: aijaa no uni seiso! uni ei mene, seiso! uni, stå! nej! nej uni! nej nej nej!
(no ei totellut, ei suomea eikä ruotsia. akka nosti perseensä ihan itse ylös penkistä ja tuli sentään ottamaan koiraansa kiinni.)
minä: miksi sä pidät sitä irti jos se ei tottele?
akka: täällä on ollut tapana että koirat saa olla irti ja mennä moikkaamaan, en mä tajunnut plaaplaa päläpälä
minä: kuule ihan oman koirasi parhaaksi. ei kaikki koirat ole kivoja ja tykkää että niiden luokse tullaan. koiran irtipito on sitä paitsi lailla kielletty, niin älä nyt hitossa pidä sitä irti, kun se ei edes tottele mitään.

Kristus mitä urpoja oikeesti. Mä kirjotan Hesariin että maalaisjuntti täältä hornan kuusesta pöyristyi tota menoa aivan totaalisesti. Samalla valitan, että voisko roskiksia olla vähän tiheemmin, kun kakkapussia ei jaksais roikottaa mukanaan.

Sunnuntaina junalla takaisin. Mudi oli aivan koomassa viikonlopusta ja ärtyili alkumatkasta kanssamatkustajien koirille. Kun se Lahden jälkeen uskoi, että kukaan ei tule sen luokse, se kopsahti kyljelleen nukkumaan ja nukkuikin sitten kanssa.